Skip to Content

Thursday, November 21st, 2019

Kirja-arvostelu: Vapaa ja avoin kaupunki menestyy kaikkina aikoina – mutta onko Helsinki liian pieni kukoistamaan?

Closed
by April 1, 2016 General

Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit – eli miten erilaisuuden sietäminen synnyttää vaurautta ja sivistystä. Ari Turunen, Into 2015. 316 s.

Maailma kaupungistuu. Nyt on Aasian vuoro. Afrikka peesaa. Ihmisten enemmistö ei jää eikä palaa maalle, vaikka joku voi ajatuksella romantisoida.

Tämän vuosisadan lopulla jo 70 ihmistä sadasta asuu kaupungissa, kun 1800-luvun alussa luku oli vain kolme sadasta.

Kaupungit vetivät väkeä myös muinoin. Harvan menestys kesti kuitenkaan yli kahta vuosisataa. Näin sanoo tietokirjailija Ari Turunen kirjassaan Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit.

Turunen pohtii, mikä siivitti tietyt kaupungit menestykseen. Hän valitsi historian eri aikakausilta yhdeksän kukoistanutta kaupunkia, antiikin Miletoksesta digiajan San Franciscoon.

Niissä on tehty tiedonvälityksen keksintöjä. Miletoksessa otettiin käyttöön nykyajan aakkoset, Frisco tuotti digiajan ja hiiren.

Kukoistavassa kaupungissa on arvostettu tietoa. Se luo vaurautta. Muutenkin ilmapiiri on avoin vieraille vaikutteille ja kaupalle.

Menestystä siivittää yrittämisen vapaus. Ihmisiä ei lokeroida uskonnon, kielen, kulttuurin tai sukupuolen mukaan, väittää Turunen. Vetävässä kaupungissa on vapaus ajatella, sanoa ja julkaista.

Menestyvä kaupunki imee myös vaarallisia ideoita, ainakin hallitsijoiden näkökulmasta.

Kaupunkilaisilla on tunne turvallisuudesta. Ja kun on turvassa, uskaltaa keksiä ja ideoida. Kun ihmiset saavat olla vieraille vaikutteille alttiita, syntyy jotain ainutlaatuista.

Yhdeksästä Turusen valitsemasta kaupungista kaksi on suurelle yleisölle aika tuntemattomia. Vai oletteko kuulleet Pataliputrasta ja Isfahanista? Se voi johtua siitä, että niissä ei juuri sodittu.

Aleksandria, Firenze ja Amsterdam ovat joukossa. Ateena ei ole eikä Venetsiakaan. Turusen mukaan Miletos oli 600- ja 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua vapaampi kuin Ateena, jonka demokratiassa jotkut olivat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Tutuin on varmaan San Francisco. Siellä syntyi beatnik- ja hippiliike. Kulttilehti Whole Earth Catalogue oli internet ennen internetiä, aikansa Wired. Ja kuka lukikaan sitä innokkaasti – nuori Steve Jobs.

Historian kultakuumeen jäljiltä kaupunkiin jäi monenlaista onnenonkijaa. Telakoille oli tullut mustia etelävaltioista. Jo 1950-luvulta kaupunkiin muutti filosofeja ja elämäntapataiteilijoita.

Se loi kaupunkiin anarkistista pöhinää.

Menestynytkin kaupunki murentuu lopulta, eikä syy ole aina luonnonkatastrofi.

Liika vauraus voi tuottaa omahyväisyyttä ja ahneutta. Jotkut alkavat vetää välistä. Hallitsijat vaihtuvat, eikä sukuun hetkeksi pesiytynyt yleisen hyvän ajaminen välttämättä periydy.

Riutuminen on myös San Franciscon kohtalo, sanoo Turunen. Merkkejä näkyy jo.

Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet pilviin 2000-luvulla. Kaupunki alkaa tulla asukkailleen liian kalliiksi – kiitos Piilaakson. Googlea ja Facebookia vastaan on osoitettu mieltä.

Kun Frisco kaatuu – eikä tällä tarkoiteta väistämätöntä maanjäristystä – missä nousee uusi kukoistus? Singapore taitaa olla siihen liian kurinalainen. Tukholma? Miksi ei.

Teleliikenne tekee uuden nousun. 5g-verkot voivat muuttaa kaiken 2020-luvulla. Ericsson on siinä vahva veturi.

Nokiakin on kärjessä, mutta suur-Helsinki taitaa olla liian pieni maailman mitan kukoistukseen.

Kirjan teksti on nokkelaa, ja sitä on helppo lukea. Turusen näkökulma on nähtävästi aivan uusi. Erityiset kiitokset siitä, että hän välttää i-sanaa. Innovaatio on jauhettu puhki.

Turunen tutki jo lisensiaattityössään kulttuurien maailmankuvia ja käsityksiä toisistaan. Tietokirjojen kirjoittamisen hän aloitti vuonna 1995 Ulkokultaisen käytöksen kirjalla eli eurooppalaisten tapojen tarinalla.

Kukoistavimmat on yhdeksäs teos Turusen pyssystä. Hän suunnitteli ja kirjoitti sitä nelisen vuotta leipätöidensä ohella, jätti akateemisen maailman ja tiedottajan työt ja ryhtyi täysipäiväiseksi tietokirjailijaksi.

Irtiottoon varmaan kannusti, että Turusen aiempia kirjoja on myyty saksaksi ja jopa armeniaksi.

Kirjan kuvitus ei paljoa innosta, vaikka välissä on väriliite. Mustavalkea jälki on suttuista. Valitettavasti hakemistokin puuttuu.

Previous
Next